Kesää odotellessa

Talvi on ollut totaalisen talveton. Pitkä ja ankea. Kenttä on ollut juuri sen verran kohmeessa, ettei siinä juuri ole pystynyt edes käyntityöskentelyä tekemään. Onneksi meillä noita heinäpeltoja riittää missä on pystynyt sileätyöskentelyä tekemään. Kovasti jo odotin innolla kesää, mutta maanantaiaamu toi valkean yllätyksen, ei siis aivan vielä saada kesää. Höh.
Alkuvuosi on ollut täynnä kaikenlaista touhua ja muutosta hevosten kanssa. Itselle surullisin muutos on ollut luopuminen Kuusta. Rakkaimmasta ja viisaimmasta ja ihanimmasta hevosesta, mitä koskaan tulee olemaan. Kuulle löytyi uusi ihana omistaja, jolla on mahdollisuus antaa hänelle ansaitsemaansa huomiota ja hoivaa enemmän kuin mitä meillä enää oli. Kuulla on vielä toinen puoli elämästään elettävänä ja paljon annettavaa uudessa kodissaan. En mitenkään voinut antaa tämän hienon ja viisaan hevosen jäädä meidän talliin "ylimääräiseksi" kakkos- tai kolmoshevoseksi. Ei, Kuun pitää voida olla se ykköshevonen. Sellaisena hän on onnellinen, saadessaan palvella omaa ihmistään, tietäen olevansa korvaamaton.
Monet ovat kritisoineet miten voin luopua tällaisesta todellisesta ystävästä. No, en tietenkään mitenkään. Tein sen vain hevosen parhaaksi. Ja kyllä, iso ikävä jäi sydämeen. Mutta olen varma, että Kuu oppii nauttimaan uudesta elämästään uusien ihmisten kanssa. Kiitos Kuu kaikista ikimuistoisista hetkistä kanssasi!

Haikeat jäähyväiset...